Oon tuuli.

Nyt on menny vähä huonosti. Ei oo oikeen huvittanu... Nyt kuitenki sellane fiilis et haluun tehä kaikkee. Haluun elää vähä. En oo ollu oma itteni ja nyt on elämännälkä. Haluun tutustuu miljoonaa ihmisee, ihastuu, heittää läppää, nauraa, tanssii, kiesaa ja ottaa vaa rennosti.

Oon tosi itsepäinen. Jos mua käsketään tekemään jotai en tee sitä koska käsketään. Tai en tee jotain, mitä ite haluun, jos joku jost pidän ei pakota. Tai en tee mitä haluun, koska joku jota en haluu totella käskee.
Täl hetkel mul ei oo ketään jota haluun totella. Haluisin jonku, jost pitäisin nii paljon et se vois pakottaa mut tottelee. Jonku jonka kaa voisin tapella ja tietää et se pakottaa mut rauhottumaa.

Hankala. Emmä tiiä millane oon muute. Liianki hankala ja moni ei haluu näin suurii haasteita. En ikin voi sanoo asioit, ne pitäis päätellä vaik annan ihan päinvastasii viestei. Kaikki tehää tunnepohjalt, mut en ikin näytä sitä.

Oon päättäny et lopetan tällassen nössöilyn ja elän niinku haluun. Jos en tunne ketää jonka antaisin puuttuu mun asioihin se pitää tehä ite. Emmä kuole siihe, jos päästän ihmiset vähä lähemmäs ja näytän itteni aikasemmin. Eiks mun sillo just pitäis voittaa? Tai sillonha kaikki ois vähä helpompaa. En haluu katuu jotain mitä en oo tehny. Oon tehny tyhmii asioit, mut niit en kadu. Ne on tehty jo ja se siit, mut se jos en tartu johonki tilaisuutee ärsyttää myöhemmi paljo enemmän. Haluun lisää kokemuksii ja elää joka päivä täysil. Nytki tunnen paljo ihmisii jotka haluisin tuntee paljon paremmin mut en VIITTI. Hei c'moon oisko vähä helpompaa jos vaa oisin niitten kaa oma itteni enkä sellane pidättyväine, joka testaa kaikki ihmiset 10 kertaa vaa et näkisin kui paljo ne kestää mult?

NYT VÄHÄN TOIMINTAA.